Rapatassupäivät

 

27.02.2015

 

No helou taas, vanha kamu!


Kiva nähdä täällä hymyileviäkin kasvoja. Meitä ei nääs nyt hymyilytä. Olemme voimakkaasti erimielisiä. Seisomme tässä mököttäen, eri suuntiin katsoen. Mamma on surullinen, tunnen sen, mutta en silti syö. Syöminen nyt vaan tökkii. En tunne nälkää, on vain halju olo.


Olimme taas siellä, missä nostetaan pöydälle ja kopeloidaan. Ihan kiltin oloinen nainen tuikkasi yhtäkkiä piikin nilkkaan ja toisen niskaan. Se se vasta kirveli. Ulahdin mamman kainaloon.


Se piikkipaikka on muuten mielenkiintoinen. Norkoilimme siellä niin kauan, että alkoi jo nukuttaa. Siellä on aika valjuja kavereita. Ja siellä haisee pelko. Mutta tuli sinne iso, pullisteleva kassillinen vilkkaita pentujakin. Niitä nostettiin kassista esiin yksi kerrallaan, käänneltiin ja väänneltiin ja surrattiin jollakin koneella lopuksi. Yksi iso ja kiukkuinen musta uros katosi melko velttona heiluriovien taakse ja tuli takaisin vällyn päällä torkkuen. Sen häntä tuskin heilahteli. Vähän aikaa verryttyään se kuitenkin hoiperteli emäntänsä kanssa ulos. Ei yhtään ärhennellyt. Yhtä pelokasta narttua olisin halunnut vähän rauhoittaa, mutta sen mamma oli niin hermona, etten päässyt sen luo.

 

Niitä pieniä kovia papanoita ei kannata enää tunkea nakkiin! En syö. Kun nämä sen tajusivat, ne ottivat toisen konstin käyttöön: väkisin kurkkuun. Että ne osaavat olla pahan makuisia! Pakko jojota ne kielellä ylös, jemmata poskeen ja sylkäistä vaivihkaa ulos. Jonkin aikaa se onnistui. Kovasti kehuivat, kunnes - hups - niitä löytyi lattialta. Nyt mamma kaivaa niitä sormellaan esiin huulipoimuistani ja linkoaa ne vähän nuhjuisempina uudelleen kurkkuun. Ja iskä – olen niin pettynyt siihen – avustaa mammaa, pitää minusta kiinni ja hieroo kaulaani, että on pakko niellä. Tähän on tultu.


Juu, mutta tässä tuo mamma sitten suree. Se vetää huppua silmille ja kääntyy selin minuun ja tuuleen. Jotakin kovaa ja valkoista tulee ihan vaakasuoraan tuulen mukana. Ja tuuli on inhottavan kylmä. Mutta hei, tuulessa on nyt muutakin! Jollakin on juoksut. Sen nartun täytyy olla jossakin täällä. Kiskon vastaanhangoittelevan ihmiseni raittia alas. Täällä se taas tuntuu voimakkaampana. Tästä se on mennyt. Oi, tämä tuoksu saa minut ihan sekaisin!


Tuolla se on! Se menee viehkeä häntä heiluen ohitse, vilkaisee minua olkansa yli kuin kysyen, enkö tajua mitään. Kyllä tajuan. Minulta purkautuu kaihoisa ulvaisu: älä mene! Siitä mammakin pelästyy sen verran, että antaa hihnaa. Ihastukseni kohteen ihminen pysähtyy myös. Vihdoinkin pääsen lähikontaktiin tämän ladyn kanssa. Vaihdamme ystävälliset poskisuudelmat, saan haistella sen kylkeä, mutta sitten tulee tiukka kielto, melkein näykkäisy. Ei sinne asti! Peräännyn hämmentyneenä. Se tuijottaa minua lempeästi suurilla pyöreillä silmillään, kääntyy taas kyljittäin, häntä heiluu kutsuvasti. Ja kun lähestyn, kimakka kielto läpäisee kuurouteni, pienet hampaat näkyvät. Tiedä nyt sitten näistä!


Ihmisemme ovat omasta mielestään riittävästi keskustelleet ja tekevät lähtöä toiseen suuntaan. Meitä vedetään erilleen. Voihan häntähapsut! Jään kaihoisasti katselemaan sen perään, mutta se vain tepastelee sievästi poispäin, katsoo välillä taakseen ja – kyllä – nauraa.


Lurppahuulta vapaasti tulkiten hihnan toinen pää

 


Toisen pään oma kommentti:


Kun sydämen vajaatoiminnasta kärsivä seniorikoira sairastuu suolistotulehdukseen, on lähdön hetki lähellä. Ja kun samaan aikaan naapurustossa mehevä narttu on juoksussa, syvenee omistajan ahdistus. Oksentelun ja ripuloinnin vuoksi laihtunut koira ei suostu syömään. Mitään. Tämä vatsatauti on samaan aikaan, samalla alueella uuvuttanut myös monia nuoria ja terveitä koiria.


Raitilla kulkee huhu, että eri puolilla Lepuskia ulkoilualueelta on löytynyt myrkytettyä jauhelihaa. Sellaista pahuutta ei halua uskoa sivistysvaltion asukkaista. Näillä rapakeleillä pöpö on saattanut kulkeutua  kotiin hangelle levinneistä korjaamattomista koirankakoista tai ihmisten jätteistä, joita on niin paljon, etteivät kaikki neljä tassua niitä aina pysty väistämään. Tassupesusta huolimatta se voi joutua karvojaan nuolevan koiran massuun. Siisteyttä peräänkuulutetaan!