16-vuotiaan Annika Koskisen päiväkirjasta "Elämäni
satuja" löytyy tunnelmakuvaus Leppävaaran vanhalta asemalta,
joka käynnissä olevien vallitöiden vuoksi oli ilmeisen vilkas
ja monikansallinen paikka (lainaus on Nuuksion omakotiyhdisytyksen
julkaisemasta kirjasesta Kapearaiteinen hevosrautatie ja "ryssänhakkuut"
Espoossa 1915-1917):
"27.3.1917...
Klo puoli 12 lähdin asemalle. Kahdenpuolen aseman portaita oli
ryssien mitä erilaisimpia nyyttejä. Kun astuin 3. luokan odotussaliin,
oli se täynnä ryssiä ja heidän matkakimpsujaan ja pöydällä suuria
limppuja. Istun nyt 2. luokan odotussalissa ja kirjoitan. Ovi
on auki toiseen huoneeseen. Näen siellä ryssien joukossa kiinalaisiakin.
Joku siellä vetää "rauhaisaa", koska kuulen kuorsausta.
Olen nyt junassa. Aivan lähellä minua toisella penkillä on eräs
hyvin kurjan näköinen olento, luultavasti kirgiisi, mahtava,
uskomattoman suuri karvahattu päässä."
