1 Kauppakeskus Sello

Valmistui 2003–05. Suunnittelija arkkitehtitoimisto Helin & Co. Sello on Suomen toiseksi suurin kauppakeskus: 160 erikoisliikettä ja kaksi päivittäistavarakaupan suuryksikköä keskeisellä paikalla. Samalle kohtaa 4.11.1971 avattu Maxi-market oli Suomen ensimmäinen hypermarket. www.sello.fi

Uuden Viaporintorin nimi viittaa Suomenlinnaan, jonka rakennusaikaiset komendantit asuivat Albergan kartanossa. Torin laatoitukset kuvaavat vuosien 1915–17 vallityömaan venäläisen sotilasleirin telttojen paikkoja.

Leppävaaran aluekirjasto on Espoon suurin kirjasto ja monipuolinen moderni oppimisympäristö. Kirjastossa on useita julkisia taideteoksia. www.espoo.fi/sellonkirjasto

Kirjaston tiloissa sijaitseva Leppävaaran yhteispalvelupiste tarjoaa monipuolisia julkishallinnon neuvonta- ja asiointipalveluja. www.espoo.fi/yhteispalvelu

Sellosali on akustisesti yksi pääkaupunkiseudun korkeatasoisimmista musiikkisaleista. www.sellosali.fi

Ratsutorin kupeessa olevan liike- ja asuintalossa on Lasten kappeli Arkki, jonka on suunnitellut sisustusarkkitehti Anni Sund. Talon seinässä on siksi kuparinen valaistu enkeli. www.leppavaaranseurakunta.fi

Musiikkiopisto Juvenalia on yksityinen, kannatusyhdistyksen ylläpitämä taideoppilaitos, jossa järjestetään musiikin perusasteen sekä musiikkiopistoasteen opetusta. www.juvenalia.fi

2 Leppäviidan ekokortteli

Keskeinen päiväkoti valmistunut 2004, suunnittelija arkkitehtitoimisto Ideark. Leppäviidan ekokorttelissa on aurinkopaneeleita ja viljelypalstoja puron varressa. Huomaa tulvavaraus Monikopuron uomassa. Ympärillä avautuvassa laaksossa jo tuhansia vuosia virrannut puro saa alkunsa muutaman kilometrin päästä pohjoisesta Äijässuolta ja virtaa mereen Iso-Huopalahdessa.

3 Ruusutorpan koulu

Ensimmäinen vaihe valmistui 2002, toinen 2004, suunnittelija arkkitehtitoimisto Tilatakomo. Ekologisesti suunniteltu: mm. osassa luokkia on painovoimainen ilmanvaihto. Hauskannäköiset ovat myös luokkasiipien turvekatot. Siipien väliin jäävät eri-ikäisille oppilaille tarkoitetut "kotipihat". Espoon suurin koulurakennus: noin 650 oppilasta ja koko koulupolku alakoulusta lukioon. Osa luokista noudattaa Montessori-pedagogiikkaa. Iltaisin rakennus on aikuisopetuksen ja harrastustoiminnan käytössä.
www.espoo.fi/ruusutorpankoulu

4 Keskiaikainen kylänmäki

Säterinniityn metsäsaarekkeella sijaitsi keskiajalla Konungsbölen kylä. Muut vanhat kylänmäet Leppävaarassa ovat Storhoplax nykyisellä Perkkaalla ja Mäkkylä Kalkkipellonmäessä, (sittemmin Puustellinmäessä). Etelä-Leppävaaran rakentamisen alla täällä tehtiin arkeologisia kaivauksia kesällä 1998, jolloin löytyi mm. 1400-luvulta peräisin oleviksi arvioituja saviastioiden palasia. Nyttemmin golfharjoituskenttänä.

Vielä uneliaasta Säterinpuistontiestä tulee aikanaan läpiajokatu ns. Puolen Kilon liittymään Turunväylälle.

5 Etulinja

Helsingin maa- ja merilinnoituksen tukikohdan XXX taisteluhauta, jota tukevat tykistöasemat ovat nykyisellä Perkkaalla. Linnoitus oli osa venäläisten 1914–17 rakennuttamaa, koko Suomenlahden laajuista Pietarin kaupungin puolustusjärjestelmää.
weegee.espoo.fi/museot/verkko/valli/valli.htm

www.novision.fi/viapori/avaus.htm

6 Kaivomäen huvilat

Rautatieseisakkeen avaamisen 1904 jälkeen aloitti Oy Alberga Ab kartanon maiden palstoituksen huvilatonteiksi Lars Sonckin korkeatasoisen suunnitelman mukaan. Friisinmäkeen rakennettiin parikymmentä suurehkoa villaa, joille tyypillistä oli kaksikerroksisuus ja katonharjalla oleva pieni “lyhty”. Suuri osa huviloista on nykyään purettu, mutta alueen luonne on vielä säilynyt.

Kaivomäestä pääsee talvisin hiihtämään Espoon kaupungin ylläpitämää päälatua pohjoiseen Leppävaaranpuistoon, edelleen Vantaalle ja Helsinkiin tai Pitkäjärven kautta Luukkiin, tai etelään Tapiolaan, Keskuspuistoon ja Nuuksioon saakka.

7 Rintamamiestalot

Friisinmäen rintamamiestalot rakennettiin 1947. Alue on edelleen yksi Espoon yhtenäisimmistä.

Jatkosodan jälkeen 11 % Suomen väestöstä oli ilman asuntoa pommitusten ja alueluovutusten vuoksi, suuri osa teollisuuden ja energiantuotannon kapasiteetista oli menetetty, ja materiaalipula oli suuri. Mittavassa jälleenrakennuksessa suosittiin siksi puista, teollisesti esivalmistettua rintamamiestaloa, jonka pystyi kokoamaan omatoimisesti. Tyyppitaloja on muutamaa versiota, joissa kaikissa savupiippu on keskellä ja neljä huonetta tulisijoineen sen ympärillä. Jyrkkä katto mahdollistaa ullakkokerroksen, jonka saattoi vuokrata. Kaupungeissa talot sijoitettiin pitkulaisten tonttien kadunpuoleiseen päähän, jotta tilaa jäi hyötypuutarhalle. www.mfa.fi/jalleenrakennuska

8 Säterinmetsä

Tiiviin ja matalan rakentamisen uuden tulemisen koealue, jossa on pienen eteläeurooppalaisen kaupungin tuntua. Arkkitehtuurissa on perinteisiä urbaaneja aiheita kuten porttikäytäviä ja kujia. Kaduissa ja rakennuksissa on suunnan muutoksia, jotka lisäävät miljöön kiinnostavuutta. Leirikaaren ja Nuotiotien persoonalliset kytketyt pientalot on toteutettu omatoimisesti ns. hartiapankin avulla.

Leiritorin kohdalla oli rantakallio, jota meri huuhteli vielä 3000 vuotta sitten.

9 Tykkitie

Helsingin maa- ja merilinnoituksen puolustus perustui jalkaväkeen ja sitä tukevaan vahvaan tykistöön. Tukikohdat muodostuivat taisteluasemista ja tykkipattereista ammusvarastoineen. Erityisesti huomioitiin linnoituslaitteita yhdistävät tykkitiet, joita pitkin joukkoja ja kalustoa voitiin siirtää taistelujen aikana. Yhdystiet eli tykkitiet tehtiin makadammista (murskatusta kivestä) ja mukulakivistä. Tiet ojitettiin tarkasti, että niitä voitaisiin käyttää myös kelirikon aikana. Nyt paikalla on pikaraitiotievaraus. www.raidejokeri.info

10 Säterinrinteen asuinkerrostalot

Säterinrinne 2 ja Säterinkatu 8. Valmistunut 2002, suunnittelija arkkitehtitoimisto Brunow & Maunula. 48+57 asumisoikeusasuntoa. Espoon kaupunki järjesti tontista suunnittelukilpailun, jonka voitti yllättäen betonielementtitalo. Maalattujen, itsekantavien elementtien ja profiilisauman avulla julkisivuista on saatu raikasilmeinen. Räystäslinjaa on rikottu parveketorneilla. Jalankulkuväylän yli rakennukset sitoo toisiinsa betoniasetelma. Kilpailussa edellytettiin taiteilijan kuulumista suunnittelutiimiin: Zoltan Popovitsin Pohjantähtikivi on kallion päällä seisova paasi, jonka reiästä näkyy aina Pohjantähti.

11 Teknologianeliö

Kehät I ja II, Länsiväylä ja Turunväylä rajaavat Espoon ns. teknologianeliön, jonka reunoille sijoittuu merkittävä osa maamme korkean teknologian tutkimuksesta, opetuksesta ja yritystoiminnasta. Täällä neliön koilliskulmassa sijaitsee mm. Nokian toimipiste ja yrityspuistoja.

Quartetto valmistui 2001, suunnittelija arkkitehtitoimisto Larkas–Laine. Aikakaudelle tyypillistä on suuren kerrosalan jäsentely useaan syvärunkoiseen osaan. Yrityspuistossa toimii 20 yritystä. Linnoitustien toisella puolella on laajennusosa Quartetto Plus, jonka ensimmäiset rakennukset valmistuivat 2003. www.quartetto.fi

12 Puutarhurin mökki

Mökki on rakennettu 1800-luvulla tuntemattomassa paikassa ja siirretty tähän 1917. Perkkaa–Vermo ry on talkoovoimin kunnostanut sen kokouskäyttöön. www.perkkaa-vermo.fi/puutarhurinmokki

13 Albergan kartanon päärakennus

Albergan ensimmäinen päärakennus oli nykyisen Kehä I:n toisella puolella Bergansin vanhalla kylänmäellä. Kartanon perusti majuri Johan Gyldenär 1622, kun Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf lahjoitti tälle yhdeksän Storhoplaksin tilaa kiitokseksi palveluksista kruunulle. 1700-luvulla Albergan isännät vaihtuivat tiheään: mm. useat Sveaborgin (Viapori, nyk. Suomenlinna) upseerit toimivat omistajina, näistä merkittävin oli komentajakapteeni Carl Tersmeden. blogs.helsinki.fi/sveaborg-project

Uuden Albergan rakennutti konsuli Feodor Kiseleff vuonna 1874. Alun perin kesähuvilaksi suunnitellun talon piirsi arkkitehti Frans Ludvig Calonius. Hollantilaista uusrenessanssia edustavassa rakennuksessa on komeat volyyttipäädyt. Seinien laudoituksessa hyödynnettiin järeitä mäntyisiä raakasokerin kuljetuslaatikoita. Tästä syystä kansa alkoi kutsua huvilaa Sokerilinnaksi. Materiaali on jätetty entisöinnissä näkyviin yläkerran sisätiloissa.

Vuodesta 1900 kartano siirtyi Slöörien perheen kesäkäyttöön. Silloin kartanossa vietettiin kulttuurihistoriallisesti ainutlaatuista elämää. Perheen vävy oli Akseli Gallen-Kallela, joka sai  kartanolle kuuluneesta Pellavaniemestä paikan ateljeekodin perustamiseen.

Aina Slöör aloitti 1907 kartanon maiden palstoittamisen huvilatonteiksi. Toiminta tyrehtyi maailmansotaan ja loput maat myytiin 1917 Haagan kehittäjälle M. G. Steniukselle. Albergan taajaväkisen yhdyskunnan asemakaavassa 1926 kartanoa esitettiin raatihuoneeksi.

Talouslaman myötä Steniuskin joutui vaikeuksiin ja Helsingin kaupunki osti Leppävaaran keskeisimmät maat tulevien alueliitostensa pohjustamiseksi. Kun suunnitelmat eivät toteutuneet, Helsingin kaupungin metsätalousosaston toimisto sijoittui Albergan kartanoon 1944 aina 1970-luvulle asti, ja siellä oli myös kaupunginmetsänhoitajan asunto.

Vielä 1980-luvulla Albergan kartanoa oltiin huonokuntoisena purkamassa. Asukkaiden pitkällisen kampanjoinnin seurauksena se kuitenkin suojeltiin 1992 ja päätettiin kunnostaa mm. Espoon kulttuuritoimen käyttöön. Peruskorjaus valmistui 1997. Nykyään rakennuksessa toimii Espoon Kauppakamari. Kartanossa on tiettävästi kaksi kummitusta: Svarta Frun ja Vita Frun.

14 Juhlakenttä

Aukion reunalla ovat Espoon ja Helsingin kaupunginjohtajien istuttamat tammet Etelä-Leppävaaran maasopimuksen solmimisen kunniaksi.

15 Ruusutorpan väestönsuoja

Espoossa on noin 2150 väestönsuojaa, joista löytyy suojapaikka 252 000 henkilölle. Ruusutorpanmäessä on lähiympäristön kiinteistöjä palveleva S6-luokan kalliosuoja johtokeskustiloineen. Se on normaaliaikana pysäköintikäytössä mahdollistaen asuinkorttelien sisäpihojen pitämisen vehreinä.

Väestönsuojien käyttöönotto tulee kysymykseen hyvin vakavissa säteilytilanteissa. Lähimmät ydinvoimalat sijaitsevat Espoosta 100–150 km:n päässä. Suojat tulee voida saattaa tarvittaessa käyttökuntoon 24 tunnissa. www.espoo.fi/pelastus

16 Parkvilla

Parkvillan rakennutti vuosina 1908–09 Forsténin perhe. Arvellaan, että huvilan on suunnitellut Lars Sonck, joka oli Forsténien perhetuttu ja joka laati alueen asemakaavan vuonna 1908. Rakennus on edustava esimerkki 1910-luvun huvila-arkkitehtuurista. Parkvillan siirryttyä Espoon kaupungin omistukseen kaupunginhallitus päätti sen suojelusta vuonna 1996. Talo vihittiin uudelleen käyttöön ystävänpäivänä vuonna 2000.

Parkvilla on nykyään Leppävaaran kotiseututalo. Se tarjoaa tiloja yksityisille ja yrityksille juhla-, kokous- ja harrastuskäyttöön. Lisäksi huvila toimii lähitalojen asukkaiden korttelitupana. Isännöintiä hoitaa Espoon Kaupunginosayhdistysten Liitto, jonka toimisto on talon toisessa kerroksessa. www.ekyl.fi

17 Lövkulla

Huvilassa toimi Leppävaaran ensimmäinen apteekki 1954–63, apteekkarina Karin Ståhlberg. Talon ovessa on vieläkin näkyvissä päivystysluukku. Nykyisin yksityisasuntona.

18 Rosavilla

Tersmedenin 1700-luvulla rakennuttama huvila purettiin 1970-luvulla, mutta osat merkittiin ja varastoitiin. Vuonna 1984 kaupunki pystytti Rosavillan pienenettynä uudelleen Gumböleen golf-kentän kerhorakennukseksi. Yrttitarha ja puut ovat vielä jäljellä.

19 Albergan esplanadi

Puiston mitat ovat samat kuin Helsingin esplanadilla. Kirsikkapuistossa kasvaa toistasataa pilvikirsikkapuuta, jotka kukkivat touko–kesäkuun vaihteessa. Ensimmäiset puut istuttivat talkoilla Leppävaaran koulun oppilaat biologian opettajansa johdolla. Espoon kaupungin taidekokoelmaan kuuluva Leppävaara Flag (2003) ja Lippumereksikin kutsuttu ympäristötaideteos on hollantilaisen taiteilija Germa Huijbersin suunnittelema. Teos koostuu 21 lipputangosta sekä Suomen kesää kuvaavista rasteroiduista lipuista. Taiteilijan toiveena teosta suunnitellessa oli, että alueen eri yhteisöt, koulut ja yritykset voisivat omilla lipuillaan osallistua esplanadin vaihtuvan ilmeen luomiseen.

20 Sellon vallihauta

Aika ajoin voimakkaasti tulviva Monikonpuro aiottiin liikekeskusta suunnitellessa kätkeä yli kilometrin mittaiseen putkeen, mutta mm. Leppävaara-seuran kannanottojen vaikutuksesta kaavoittajat keksivät ratkaisun, jossa se muodostaa ikään kuin vallihaudan linnoituksen suojaksi; nyttemmin nimetty Albergan kanavaksi. Purossa on myös oma taimenkanta, joka on siirretty 1990-luvulla Siuntion Ingarskilasta.

21 Leppävaaran asema

Helsingin ja Turun välisen rannikkoradan perustamisesta päätettiin 1887 säätyvaltiopäivillä. Suunnittelun jälkeen 1899 sai rautatien ylihallitus käskyn panna viipymättä käyntiin radan toteutuksen. Tammikuussa 1900 päästiinkin aloittamaan valmistelevat työt. Rata avattiin säännölliselle liikenteelle 1.9.1903. Sähköistäminen alkoi 1960-luvulla – Turkuun saakka sähköt saatiin 1995. fi.wikipedia.org/wiki/Rantarata

Lähiliikenne sähköjunilla Helsingistä Kirkkonummelle käynnistyi 1969. Kaupunkirata Pasilasta avattiin rantaradan viereen 2001. Leppävaaran asemalta ajetaan nykyään arkisin yli 220 lähijunavuoroa. Kaupunkiradan jatkaminen Espoon keskukseen on suunnitteilla.
www.vr.fi/CMS/henkiloliikenne/fi/index/palvelut/palvelutasemilla/asemantiedot/asema.html.stx?asemanTunnus=lpv&language=FI&datagroupid=1

Aluksi Espoossa oli asemat Kauklahdessa ja Espoon kirkonkylässä sekä seisake Kilon kartanon lähellä. Leppävaaran seisake avattiin liikenteelle 1904. Vaatimaton asema ja ratavartijan tupa rakennettiin 1909. Asemalla ei ollut rakennustaiteellista arvoa, joten se purettiin 1999. Uusi joukkoliikennekeskus valmistui 2002, suunnittelija arkkitehtitoimisto Raimo Teränne. Terminaalissa kohtaavat junat ja liityntälinjat, säteittäiset ja kehämäiset seutubussilinjat sekä tulevaisuudessa mahdollinen pikaraitiotie.

SEURAAVA POLKU: PERKKAA–VERMO