LEPPÄVAARAN NELIAPILAREITIT:
Vallikallio

neliapilaryhmä@lepuski.org

1. Läkkitori ja Leppävaaran raitti
Leppävaaran vanhan keskuksen tori sijaitsee historiallisen Kuninkaantien Bembölestä Helsinkiin poikkeavan rantalenkin varrella. Tori rakennettiin vuonna 1985. Sen nimi, kuten muutkin alueen nimet, on johdettu Harakan alueen käsityöläisperinteestä. Torilla, jota reunustavat komeat pylväshaavat, myydään arkipäivisin sekä ruokatavaroita että tekstiilejä. Torin länsipuolella lähellä Kehä I:n ramppia on ollut vuodesta 1995 YTV:n ilmanlaadun mittauspiste. Läkkitorille kantautuu kehätien, Vanhan Turuntien ja Rantaradan melua ympäri vuorokauden 50-70 dB:n voimakkuudella.
Leppävaaran raitin pituus on noin puoli kilometriä. Raitti on onnistunut esimerkki aurinkoisesta, modernista jalankulkuympäristöstä, jonka varteen on koottu sekä kaupallisia että julkisia palveluja. Se muodostaa suurelle osalle alueen asukkaita luontevan kävely-yhteyden Läkkitorille ja asemalle. Vuotuisilla Raittikarnevaaleilla syyskuun alussa Leppävaaran raitti on parhaimmillaan.

2. Kehä I ja kallioleikkaus
Kehä I:n mutkan kallioleikkauksessa nähdään poimutetut tummat vulkaaniset kivet ja punertava graniitti. Kohde edustaa noin 1900-1830 miljoona vuotta sitten kohonneen Svekofennisen vuorijonon poimuttuneita juuria jotka ovat esillä vuosimiljoonia kestäneen eroosion vuoksi. Kohdetta uhkaa kehätien tuleva tunnelointityö: Suomen vilkkaimman tien (yli 60.000 ajoneuvoa/vrk) kasvavan tilantarpeen ja melun johdosta rakennetaan Postipuunmäkeen tunneli, johon liikenne tullaan ohjaamaan viimeistään vuonna 2006.

3. Ylänteen huvila
Suuri kaksikerroksinen, taitekattoinen hirsihuvila Vallikallion etelärinteellä. Näkyy parhaiten Kehä I:ltä ja ympäröivistä kerrostaloista. Poikkeuksellisen koristeellisesti tehdyt yksityiskohdat: vesikourut, ovet, parvekkeen kaiteet, peltikatto. Rakennuttaja kupariseppä Mauno Fredrik Hätinen ehkä 1910-luvulla. Todennäköisesti Eliel Saarinen on suoraan tai välillisesti vaikuttanut rakennuksen kansallisromanttishenkiseen arkkitehtuuriin, sillä Hätisen liike suoritti Helsingin Rautatieaseman tornin kattamistyöt. Huvilassa toimii nykyään yksityinen päiväkoti.

4. Gabro ja hiidenkirnut
Kehä I:n itäpuolella ja Laturinsillan vieressä oleva kallio on gabro, tumma syväkivilaji. Kallion laen lounaiskulmassa on viisi pienehköä hiidenkirnua jotka on luokiteltu Uudenmaan kallioperän opetus- ja suojelukohteiksi ja Espoon luontokohteiksi. Ne ovat syntyneet jäätikön sulamisvesien virrassa pyörineiden kivien kaivertamina. Kohdetta uhkaavat Kehä I:n alueella toteutettavat rakennustyöt.

5. Laturinkallion tukikohta
Kallioon louhittu yhdys- ja taisteluhautaa, josta osa on viimeistelty betonoimalla tai harkkokivillä. Osa tulipesäkkeistä ja suojahuoneista räjäytetty ratakiskoja poistettaessa. Kallioon louhittu kuoppia, joiden rakentaminen jäänyt kesken. Osa tukikohdasta hävinnyt rakentamisen myötä, säilynyttä osaa täytetty paikoitellen. Linnoituslaitteet ovat osa Helsinkiä ympäröivää puolustusjärjestelmää jonka venäläiset rakensivat I maailmansodan aikana. Se puolestaan kuului Pietari Suuren maa- ja merilinnoitukseen, jonka tarkoitus oli suojata Pietarin kaupunkia. Linnoitustöissä oli mukana suuri joukko pääkaupunkiseutulaisia sekä venäläisten Kaukoidästä tuomia sotavankeja. Kallion huipulta näköala Kehä I:lle ja Etelä-Leppävaaraan. Museoviraston rauhoittama muinaismuisto. Opastaulu, näköala.

6. Vallikadun tammi
Yksi Espoon komeimmista tammista: Ympärysmitta yli 3 metriä, ikää yli 350 vuotta. Rauhoitettu 9.8.1956. Espoon luontokohde.

7. Vallikallion tukikohta
Kalliokumpare Porarinkadun ja Hakkukujan välissä. 14 suojarakennusta, yksi tykinalusta, kahdeksan tuliasemaa ja paikka neljän 229 mm:n mörssärin patterille. Museoviraston rauhoittama muinaismuisto. Näköala.

8. Kivilajikontakti
Hakkukujalla, Vallikallion länsipuolella on kallioleikkaus, jossa vaalea, karkearakeinen pegmatiitti on tunkeutunut tummempaan, liuskeiseen granodioriittiin. Granodioriitissä on puolestaan näkyvissä tummia venyneitä juonia ja sulkeumia. Kohde edustaa noin 1900 miljoonaa vuotta sitten sulassa tilassa ja kymmenien kilometrien syvyydessä tapahtuneita geologisia prosesseja.

9. Åbergin talo
Rakennusmestari Johan Henrik Malkin noin 1911 rakentama. Entisen Harakan eteläpuolen kookkaimpia huviloita, paikallisen rakennushistorian kannalta arvokas rakennus. Viimeisiä esimerkkejä vilkkaan huvilayhdyskunnan rakennuskannasta ja ylemmän keskiluokan huvila-arkkitehtuurista. Aikanaan tavallisen tornin ja harvinaisen toisen kerroksen lasiverannan yhdistelmä on ollut erikoinen ratkaisu. Rakennusmateriaalina käytetty Helsingistä puretun talon hirsiä. Alun perin kaupunkikuvallisesti hallitsevalla paikalla mäen harjalla, mutta joutunut puristuksiin kerrostalojen keskelle. Vuodesta 1919 lähtien Helsingin rouvasväenyhdistys piti talossa lastenkotia, kunnes 1929 tontin osti Axel Herman ‰Åberg. Näyttelijä Elli Tompuri asui talossa poikineen 1915-1919. Leppävaara-seuran aloitteesta peruskorjattu, nykyisin kaupungin omistama Lasten talo. 

10. Veräjäkallio ja Leppävaaran kirkko
Kirkko on rakennettu 1979 Veräjäkalliolle. Käsinmuuratut punatiiliseinät, bastionimuoto. Leppävaaran kirkko mäellään, suljettuine sisäpihoineen ja arkadeineen tuo mieleen vanhan luostarin. Vaikutusta vahvistavat tiilimuuratut seinät ja holvaukset. Kirkon portaiden molemmin puolin rinne täynnä kieloja jotka kukkivat toukokuussa. Veräjäkallio on granodioriittia, joka on tunkeutunut kivisulana sitä ympäröiviin muinaisen merenpohjan vulkaanisiin kiviin, jotka nykyään gneissejä. Granodioriittissa nähdään tummia sulkeumia, joita se kaappasi sivukivistä sekä kiven pinnassa jäätikön uurteita. Kallion kupeessa muinaisrantaterassi. Kalliolla kasvaa mäkitervakkoa, ahosuolaheinää, isomaksaruohoa, kultapiiskua ja pihlajaa, jotka kukkivat touko-kesä-heinäkuussa. Pihlajassa, muinaissuomalaisten pyhässä puussa, on syksyllä komeat marjat. Alapuolella näkyy Leppävaaran koulu, jonka vanhin osa on 1930-luvulta.

11. Kyyhkysmäen siirtolohkare
Kyyhkysmäki 18:n ja 20:n välissä on suuri (5 x 3 m) siirtolohkare graniittigneissiä. Porausjäljistä päätellen se on räjäytyksen seurauksena haljennut ja siihen on muodostunut pieniä luolia. Siirtolohkare on ollut lasten leikkipaikka ainakin tämän vuosisadan alusta lähtien.

12. Albergan kaivos
Leppävaaran eli Albergan rautakaivokset sijaitsevat uimahallin pohjoispuolisella kalliolla. Kaivoksen malmin rautapitoisuus on 23-31%. Sitä louhittiin vuosina 1844-1851 yhteensä noin 120 tonnia kolmesta eri kaivoksesta, joista suurin on alaltaan 3 x 6 m ja syvyydeltään 3-4 m. Se on nykyisin veden täyttämä ja aidattu. Malmia kuljetettiin Tarvon lastauspaikalle, mutta sen myynnissä lienee ollut vaikeuksia heikon laadun vuoksi.

13. Veräjäpellon huvilat
Upea, hyvin hoidettu ja asuttu huvilayhdyskunta 1900-luvun alusta. Huviloiden terassien rakentamisessa on käytetty muinaisrannan rantakiviä.

14. Gransinmäki
Kestikievarirakennus historiallisesti ja maisemallisesti tärkeä. Erikoinen hirsinen lyhytnurkkainen; runko leveähkö ja huomattavan pitkä; tiilinen aumakatto, seinät pystylaudoitettu ja punamullattu. Kilon kartanon omistajan sotakamreeri Johan Agricolan ehdottama kestikievarin perustaminen kartanonsa maalle, Helsinkiin johtavan maantien varrelle hyväksyttiin 1822. Tämä korvasi vanhemman Bembölen kestikievaripaikan. Aluksi kestikievari toimi Krogenin mäellä vanhalla krouvipaikalla. 1830-luvun alussa siirrettiin Gransinmäelle. Sijainti kuitenkin liian kaukana pääteiden risteyksestä, joten siirtyi takaisin Glimsiin 1891, jolloin rakennus muutettiin Kilon kartanon työläisasunnoiksi: pihalla pienehkö navetta, osin hirsinen ja osin kivinen.
Thorstorp on kaksikerroksinen hirsirakennus, jossa leveä poikkisiipi. Osa Kilon kartanon-Gransinmäen maisemakokonaisuutta ja historiallisesti tärkeä seurantalo. Valmistui syksyllä 1911 vuonna 1909 perustetun Hembygdens vänner i Alberga rf:n omaksi seurantaloksi Kilon kartanolta ostetulle tontille puuseppä Landenin suunnittelemana. Rakennusaineina käytetty mm. purkutaloa Helsingistä. Toiminut pienten lasten kouluna, (opettaja asui yläkerrassa), kirkkona ennen Leppävaaran kirkon (nyk. Perkkaan kappeli) valmistumista ja vuosina 1915-18 venäläisten sotilaiden ja linnoitustyöläisten käytössä.
Vanha maantie on osa historiallisen Kuninkaantien Bembölestä Helsinkiin poikkeavaa rantalenkkiä, joka taas Helsingin itäpuolella liittyi Kuninkaantiehen. Sen varrella Gransinmäen pohjoispuolella työväenopisto, Liiketaloudellinen instituutti ja Leppävaaran kirjasto, joka on samalla Espoon pääkirjasto, sekä Uudenmaan maakuntakirjasto. Itäpuolella sijaitsevat Espoon-Vantaan teknillinen ammattikorkeakoulu ja Leppävaaran VPK (perustettu vuonna 1925).

15. Nupukivenkallion tukikohta
Metsäinen Nupukivenkallion tukikohta koostuu viidestä ampuma-asemasta, kahdestatoista suojarakennuksen jäännöksestä sekä betonivahvisteisista ja harkkokivimuuratuista juoksuhaudoista. Tukikohdan tehtävänä oli vihollisen torjunta lännestä, etelästä ja lounaasta sekä Turuntien ja junaradan hallinta. Punaisten puolustusasema kansalaissodassa, saksalaiset valtasivat 11.4.1918. Museoviraston rauhoittama muinaismuisto. Kallion eteläpuolelta louhittiin mukulakiveä Helsingin Mannerheimintielle vuonna 1925. Näköala.

Paluu Läkkitorille
aluekeskuksen laajennuksen myötä muotoaan muuttavassa maisemassa.